

Vähän aikaa siitä ku kirjotin... Tuntu et kaikki meni ihan mukavasti. Koulu alkoi, siel on ollu lähes kivaa. Mä vaan nauran ja puhun. Tunneilla viittaan ja juttelen kaikille. Mutta silti kukaan ei näe, miten paljon sattuu...
Tänään lääkäri särki mun säröillä täynnä olleen elämän, itsetunnon. 57 kiloa täyttä paskaa!
Oisin halunnu sillä hetkellä hypätä ulos ikkunasta. Miten musta on tullu näin läski!? Epävarmana ittestäni mä vaan kyyläsin kadulla aina ihmisii ja arvelin niiden painoja. 60kg normaali nainen ... ainaki 100kg läski paska forever mäkkärin asiakas ... joku helvetin ruikku kaunis ihana 45 kg....
Haluun vaan olla kaunis, siis laiha. Mun posketki on ku pullamössöö ja kohta en varmaa näe enää varpaitani....
Lainasin kirjastosta Ihanan meren.. Kunpa se motivois mua. Luin sen joskus viime vuonna just näin syksyllä tai sitten se oli kait seiskalla, mut se teki muhun silti vaikutuksen.
Joskus näin myös sen jonkun 4D:n Pikkutytöt nälkäkuoleman partaalla, ja aattelin et miten jollekkin voi tapahtuu tollee. Ehkä ne vaikutti muhun alitajuntaisesti.
"... Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa, jota kukaan ei voi koskettaa..."




